"Kulttuuriministerin kulttuurivalinnoista syntyi kohu vasta, kun ministeri valitsi väärin."
Hei taas!
Progressiivisesta ilmestymistahdistaan tunnettu Meren hedelmät nousi syksyn kynnyksellä talviuniltaan. Paluuta blogikartalle avitti kannustava lukijapalaute. Kiitos niistä... Tai siis siitä!
Asiaan: kulttuuriministeri Arhinmäen (vas) kulttuurimieltymyksiä kritisoi viimeksi oopperalaulaja Karita Mattila, joka olisi kaivannut Arhista Savonlinnan oopperajuhlien synttäreille. Ministeriä on aiemmin toruttu Musiikkitalon avajaisten skippaamisesta korismatsin takia.
Kritiikki näyttää suuntautuvan Arhinmäen mieltymykseen suosia erilaista, ei-korkeakulttuuria, ja täten asetella vastakkain kaksi kulttuurin osa-aluetta – näin karkeasti sanoen. Kapellimestari Esa-Pekka Salonen tulkitsi kyseessä olevan "hyökkäys korkeakulttuuria vastaan".
En jaksa ottaa kantaa siihen, olisiko Arhinmäen pitänyt mennä kyseisiin tapahtumiin. Sen sijaan keskustelussa pännii suunnattomasti, miten samat ihmiset, jotka puhuvat eri taiteenmuotojen laiminlyömisestä, jättävät kokonaan noteeraamatta sen kulttuurin, jota Arhinmäki on näkyvästi tukenut, esimerkiksi katutaiteen, rap-musiikin ja jalkapallon.
Ja sen faktan, että me kaikki – myös kulttuuriministerit – asetamme läsnä- tai poissaolollamme eri kulttuurimuodot valitsemaamme arvojärjestykseen.
Vierailu Pertti Kurikan Nimipäivien keikalla ei tainnut olla edellisen kulttuuriministerin Stefan Wallin (r.) prioriteettilistalla kovin korkealla. Saati graffitiseinän avaaminen töhertämällä punaista vaneriseinään maastokuviotakki päällä tahi brittibändin tapaaminen keski-lontoolaisen jalkapallohuligaanin näköisenä.
Jostain syystä iltalehdistö ei syyttänyt Wallinia kulttuurirasismista.
Miksi olisi pitänyt?
Ministerin kulttuurimieltymysten pitäisi olla vain sivuseikka: kulttuurikentän elävöittäminen ja määrärahojen maksimoiminen omalle hallinnonalalle on kulttuuriministerin tärkein tehtävä. Se, miten Arhinmäki on onnistunut työssään, on jäänyt älyvapaan skuuppisirkuksen varjoon.
Arhinmäen tavoin myös Wallin osoitti kaudellaan kiinnostusta tiettyihin kulttuurikohteisiin enemmän kuin toisiin. Hän arvotti ja valitsi taiteenaloja, lehtiä ja musiikkimuotoja. Ilman kulttuuriväen ja lehdistön moitteita.
Miksi olisi pitänyt?
Ministerin kulttuurimieltymysten pitäisi olla vain sivuseikka: kulttuurikentän elävöittäminen ja määrärahojen maksimoiminen omalle hallinnonalalle on kulttuuriministerin tärkein tehtävä. Se, miten Arhinmäki on onnistunut työssään, on jäänyt älyvapaan skuuppisirkuksen varjoon.
Arhinmäen tavoin myös Wallin osoitti kaudellaan kiinnostusta tiettyihin kulttuurikohteisiin enemmän kuin toisiin. Hän arvotti ja valitsi taiteenaloja, lehtiä ja musiikkimuotoja. Ilman kulttuuriväen ja lehdistön moitteita.
Näyttää siltä, että kulttuuriministerin kulttuurivalinnoista syntyi kohu vasta, kun ministeri valitsi väärin.
