Hyvä lukija,
Tammikuussa palautin mainion Sparta-fillarin pyöräsamsaraan neljällä kympillä. Säbäjoukkueelta sain ottelupöytäkirjan viimeisestä pelistäni, jossa tein kaksi maalia. Join viimeiset kahvit kämppisten kanssa (tietysti vinkkasin silmää, kun sanoimme see you aroundit).
Paljon saaneena ja antaneena hyvästelin Euroopan ja menin Satavaan katsomaan isän kanssa verkot.
On hyvä olla kotona.
Vuosi alkoi Berliinissä. Ensimmäisen päivän aamuna katsoin tätä näkyä Annen parvekkeelta. Ymmärsin, että jos hollantilaiset ovat Euroopan jouluvalokansaa, saksalaiset hallitsevat paperi- ja koristesulsun.
Olen aina rakastanut Eurooppaa, ja viidessä kuukaudessa jopa alkanut hiljalleen ymmärtää tuota kahviloiden, jalkapallojoukkueiden ja moottoriteiden rattaistoa. Useimmiten sen tunteminen edellytti oman polun valitsemista, sillä Erasmus-vaihtoverkoston ympäröimä bilekulttuuri on aika pinnallista.
Keikoilla ja kahviloilla tuli siis aika usein käytyä omissa oloissa. Mutta tietty erakkomaisuus taitaa olla romantikon kohtalo.
Ulkomailla kaikki näyttää siistimmältä, ja arki on elävämpää, koska niin on päättänyt. Kun tietää, että aikaa ja rahaa on rajallisesti, pistää reissurillit päähän ja haluaa tutustua jokaiseen kulmakuppilaan.
Helsinkiin palattuani olen käynyt kahvilassa vain kahdesti. En syytä siitä tätä hienoa kulttuurikaupunkia, vaan vain itseäni. Hollantilaiset eivät ole kiinnostuneita jokapäiväisistä huippukeikoistaan. Samalla tavalla syy suomalaisen kulttuurin laiminlyömiseen on vain ja ainoastaan jokaisen oma.
Tärkein asia jonka opin onkin, että yksi paikka on lopulta yhtä hyvä kuin toinenkin.
Opin myös, että pyöreitä sankoja ja värikkäitä housuja kantavat hollantilaiset ovat maailman kultturellein nojatuolikansa. Kiitän jokaista Damin kanaaleiden tai Groningenin sokkeloiden äärellä vietettyä hetkeä. Elin taka- ja pyöräilin etunojassa. Taisin viettää aika hollantilaista elämää.
Suosittelen sitä teistä jokaiselle.
Kiitos blogimerkintöjen seuraamisesta, arvon lukija. Toivotan kaikkea hyvää tutkimusmatkallesi kohti juuriasi, kohti ymmärrystä tai kohti Eurooppaa - mihin päätätkin suunnata. Muista kuitenkin, että tie on avoin tai raivattavissa. Aina.
Meren Hedelmät -blogi jää määrittelemättömän pituiselle tauolle.
Tammikuussa palautin mainion Sparta-fillarin pyöräsamsaraan neljällä kympillä. Säbäjoukkueelta sain ottelupöytäkirjan viimeisestä pelistäni, jossa tein kaksi maalia. Join viimeiset kahvit kämppisten kanssa (tietysti vinkkasin silmää, kun sanoimme see you aroundit).
Paljon saaneena ja antaneena hyvästelin Euroopan ja menin Satavaan katsomaan isän kanssa verkot.
On hyvä olla kotona.
Vuosi alkoi Berliinissä. Ensimmäisen päivän aamuna katsoin tätä näkyä Annen parvekkeelta. Ymmärsin, että jos hollantilaiset ovat Euroopan jouluvalokansaa, saksalaiset hallitsevat paperi- ja koristesulsun.
Olen aina rakastanut Eurooppaa, ja viidessä kuukaudessa jopa alkanut hiljalleen ymmärtää tuota kahviloiden, jalkapallojoukkueiden ja moottoriteiden rattaistoa. Useimmiten sen tunteminen edellytti oman polun valitsemista, sillä Erasmus-vaihtoverkoston ympäröimä bilekulttuuri on aika pinnallista.
Keikoilla ja kahviloilla tuli siis aika usein käytyä omissa oloissa. Mutta tietty erakkomaisuus taitaa olla romantikon kohtalo.
Ulkomailla kaikki näyttää siistimmältä, ja arki on elävämpää, koska niin on päättänyt. Kun tietää, että aikaa ja rahaa on rajallisesti, pistää reissurillit päähän ja haluaa tutustua jokaiseen kulmakuppilaan.
Helsinkiin palattuani olen käynyt kahvilassa vain kahdesti. En syytä siitä tätä hienoa kulttuurikaupunkia, vaan vain itseäni. Hollantilaiset eivät ole kiinnostuneita jokapäiväisistä huippukeikoistaan. Samalla tavalla syy suomalaisen kulttuurin laiminlyömiseen on vain ja ainoastaan jokaisen oma.
Tärkein asia jonka opin onkin, että yksi paikka on lopulta yhtä hyvä kuin toinenkin.
Opin myös, että pyöreitä sankoja ja värikkäitä housuja kantavat hollantilaiset ovat maailman kultturellein nojatuolikansa. Kiitän jokaista Damin kanaaleiden tai Groningenin sokkeloiden äärellä vietettyä hetkeä. Elin taka- ja pyöräilin etunojassa. Taisin viettää aika hollantilaista elämää.
Suosittelen sitä teistä jokaiselle.
Kiitos blogimerkintöjen seuraamisesta, arvon lukija. Toivotan kaikkea hyvää tutkimusmatkallesi kohti juuriasi, kohti ymmärrystä tai kohti Eurooppaa - mihin päätätkin suunnata. Muista kuitenkin, että tie on avoin tai raivattavissa. Aina.
Meren Hedelmät -blogi jää määrittelemättömän pituiselle tauolle.
