10.4. ja neljän suuren tilannekazaus.

Suomihan kuohuu kuin luomusiideri. Uusnatsit hyökkäsivät kokoomuslaisten kimppuun, koska nämä olivat ottaneet heistä kuvia, joita eivät edes olleet ottaneet. Kansallisen rintaman pitäisi muuten tutustua lainsäädäntöön, kuvan voi ottaa kadulla kenestä haluaa eikä sitä tarvitse poistaa. Eikä pidä edes harkita, jos joku tulee pyytämisen sijasta öykkäröimään.

Välitapaus ei ollut tosin poliittinen. Kokoomus on nimittäin hyvillä kantimilla. Katainen on uskottava, hän on valinnut selkeän linjan ja toimii sen mukaisesti, muita puolueita itsevarmemmin. Kiviniemen kierrellessä ja Urpilaisen toistellessa kokoomus on varonut ajamasta itseään umpikujiin persujen tavoin, mutta onnistunut profiloitumaan isosta kolmosesta tehokkaimmin perussuomalaisten vastavoimana. Liberaalin europuolueen on helppo seisoa tukipakettien ja vakuusrahaston takana.

Ihmiset haluavat optimismia ja edes mielikuvan paremmasta. Kokoomuksen teesit kallistuvat vähän väliä vähän imelyydenkin puolelle toivopajoineen ja hyvinvointibusseineen, mutta puolue on ainakin vielä Suomen suosituin. Hauska ajatus olisi, jos kokkareiden tv-mainosten toivobussissa olisi kiitettävän ministerikaartin sijaan nähty vaikkapa supersuositut Suvi Lindén ja Anne Holmlund.


Keskusta panostaa hurjasti Mari Kiviniemeen. Äänestystulos näyttää, miten taktiikka toimii, mutta mielestäni Kiviniemen alkutaipaleen ylhäinen itsevarmuus on rakoillut, hänelle kiertely vaalitenteissä on huomattavan yleistä ja hän ei ole tuonut politiikkaa ja toivoa sen ymmärtämiseen senttiäkään tavallista kansaa lähemmäs. Kiviniemi on kuitenkin vahva persoona ja Paavo Väyrystä ja Mauri Pekkarista uskottavampi vaihtoehto. Matti Vanhasesta en sano mitään.

Keskusta on ottanut läheisyys- ja kokosuomi- teemoillaan pesäeroa kokoomukseen. Katainen ja Kiviniemi pitävät tottuneesti yhtä hallituksen ulko- ja talouspolittisesta linjasta, muuten näkemykset ovat ottaneet yhteen rajustikin. Keskusta tuntuu jäävän yksin taistelussa suuren kuntamäärän puolesta.

SDP osoittaa toisinaan johdonmukaista vaihtoehtoa oikeudenmukaisuuslinjallaan, mutta on tuntunut luovuuskriisissään jäävän perussuomalaisten käsikassaraksi takuusrahastoasioissa. Perinteisesti Eurooppalainen SDP on pelästynyt, ettei näytäkään kaikkien mielestä pienen ihmisen puolustajalta, ja jäänyt jumiin kiusalliseen välimaastoon hallituksen ja perussuomalaisten välimaastoon. Ilmiselvää sitäpaitsi on, että SDP hyväksyisi takaukset. On typerää flirttailla perussuomalaisen ideologian kanssa, SDP:hän on toiminut Eurooppa-avoimena työväenpuoluena tähänkin asti.

Valtaisasta kritiikistä opikseen on ottanut hieman Jutta Urpilainen, joka on parantanut esiintymistään, kun SDP on marssinut suurinpiirtein takaiskusta takaiskuun. Hallitus on mielellään syyttänyt demareita persunnuolennasta (PS-ideologian matkimisesta), mutta vähän epäselvän ja järkevän rajamailla palloileva taktiikka on kuitenkin saanut viimeaikoina puolueen kannatuksen nousuun.

Perussuomalaisten aallonhuippu on jo laskemassa. Tehokas mielikuva- ja populismipolitiikka on joutunut asia- ja faktalinjan haastamaksi, kun Timo Soinia vastassa on ollut joko Suomen Eurooppa-kasvo Alex Stubb tai suurinpiirtein kaikki muut puolueet (vasemmistoliitto ja PS laulavat tosin ulkopolitiikkaa stemmana).

Soini ajoi itsensä kenties katkeraan umpikujaan tehdessään puolivahingossa tukipaketeista hallituskysymyksen. Hallituspuolueet kieltäytyivät vahingoniloisina, kun Soini yritti myöhemmin pyytää erivapauksia äänestää hallituksessa kriisirahoja vastaan.
Ei auta. Soini suoristikin ryhtinsä ja totesi vaalien olevan kansanäänestys kahden vastakkaisen linjan välillä. Melko totta. Vaikka vaalien teemat eivät rajoitu vain talouskriisin selvittämiseen, oikeisto-vasemmistoakseli on huomattavassa harvinaisen selvästi tukipakettilinjauksissa.

Perussuomalaiset tulevat saamaan Arkadianmäelle paljon edustajia, mutta hallitukseen pääsy on vaakalaudalla. Arvostan kuitenkin korkean hallituskynnyksen takana seisomista. Vastaavaa hieman hölmökin periaattelisuus saattaa valaa uskoa demokratiaan, jossa mikä tahansa hallituskokoonpano on mahdollinen ja päätöksenteko tunnutaan sopivan saunailloissa ja kabineteissa.